Virtsatievaivat

Koiran virtsatieinfektio

Virtsatieinfektio on koirilla melko yleinen sairaus. Omistaja huomaa yleensä koiran virtsavaivat helposti, sillä koiralla voi olla tihentynyt tarve päästä ulos tai virtsankarkailua, koira saattaa juoda tavallista enemmän tai nuolla alapäätään jatkuvasti. Virtsaaminen saattaa aiheuttaa koiralle kipua. Virtsateiden infektiota kutsutaan kystiitiksi. Hoitamaton virtsatieinfektio voi levitä munuaisaltaisiin ja aiheuttaa pyelonefriitin eli märkäisen tulehduksen, joka vaatii pikaista eläinlääkärin hoitoa. Satunnaisesti esiintyvä komplisoitumaton tulehdus parantuu usein nopeasti. Krooninen tulehdus kehittyy, kun koiralla on muita primaareja sairauksia, jotka altistavat virtsatieinfektioille tai tulehdus on levinnyt munuaisiin asti. Virtsatieinfektio on yleensä bakteerien aiheuttama. Normaalisti koiran immuunijärjestelmä pystyy estämään tulehdusta, ja virtsa huuhtelee virtsarakossa olevia bakteereita pois elimistöstä. Virtsan happamuus estää bakteerien kasvua ja bakteerimäärän monistumista, samoin virtsarakon epiteelin eheys.

Yleisin virtsatieinfektion aiheuttaja on ulosteperäinen bakteeri e.Coli. Se liikkuu virtsassa värekarvojensa avulla. Muita yleisiä aiheuttajia ovat Klebsiella spp., Proteus spp. ja Enterococcus spp. Tulehdus syntyy, kun bakteeri pääsee kiinnittymään virtsateiden epiteeliin ja alkaa lisääntymään epiteelisolukon pinnassa. Tulehduksia voivat aiheuttaa myös stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. Jos tulehdus pääsee munuaisaltaisiin ja jatkuu pidempään, seurauksena voi olla pysyvä munuaisten vajaatoiminta. Virtsatieinfektio voidaan varmistaa luotettavimmin virtsarakon punktiolla otetusta virtsanäytteestä. Punktio on tarpeen erityisesti silloin, jos koiralla on toistuvasti virtsatieinfektioita. Usein myös munuaisarvot tarkistetaan verikokein. Virtsanäytteestä voidaan havaita myös mahdolliset virtsakiteet tai sakka. Nämä saattavat ylläpitää toistuvia tulehduksia, ja tällöin on tärkeää tutkia kivien määrä ja sijainti esimerkiksi röntgenkuvien tai ultraäänen avulla.

Koiran virtsakivet

Virtsakivet ovat melko yleisiä koirilla. Suomessa yleisimmät mineraalit koirien virtsakivissä ovat struviitti ja kalsiumoksalaatti. Muita mineraaleja ovat esimerkiksi ammoniumuraatti tai kystiini. Virtsakivien syntyyn altistava tekijöitä on monia ja syyt voivat olla monimutkaisia, kuten esimerkiksi infektiot, metaboliset häiriöt, munuaisten suodatuskykyyn liittyvät sairaudet, alempien virtsateiden anatomiset- tai toiminnalliset viat sekä vääränlainen ravitsemus, joka edistää kiteiden syntyä. Ruoan korkea fosfori- ja magnesiumpitoisuus altistaa erityisesti struviittikiteille. Ruoka-aineista erityisesti viljoissa on runsaasti magnesiumia.  Joskus kiteet saattavat alkaa saostumaan myös virtsassa olevan vierasesineen ympärille.

Virtsakiviä syntyy, kun virtsaan kertyneet mineraalit alkavat saostumaan ensin kiteiksi ja siitä virtsakiviksi. Mineraalien kertymisen taustalla saattaa olla se, että mineraalien eritys virtsaan on lisääntynyt (esimerkiksi kalsium tai kystiini), tai niiden määrä lisääntyy virtsassa bakteeritulehduksen takia (esimerkiksi ammonium-ionit). Muun muassa kalsiumoksalaattikivien suurimpana yksittäisenä syynä pidetään sitä, että virtsan kalsiumpitoisuus on kohonnut (ns. hyperkalsiuria). Hyperkalsiuria on todennäköisempää tietyillä koiraroduilla (mm. kääpiösnautseri, bichon frise)(1). On havaittu, että struviittikiviä löytyy useammin nuorilla koirilla, kun taas kalsiumoksalaattikiviä vanhemmilla koirilla.

Virtsatietulehdus on koirilla suurin yksittäinen riskitekijä struviittikivien muodostumiselle (1). Bakteerien toiminnan myötä virtsan pH nousee, jolloin struviittikiteet pääsevät saostumaan ja kiteytymään.  Bakteerit tuottavat ureaasi-entsyymiä, joka pilkkoo virtsassa esiintyvää ureaa, aiheuttaen liiallista ammoniakin muodostumista. Ammoniakki nostaa virtsan pH:ta niin, että virtsa muuttuu emäksiseksi. Ammoniakki myös aiheuttaa virtsarakon infektiota. Näissä olosuhteissa struviittikristallit alkavat saostumaan ja kiteytymään minkä tahansa aineksen ympärille, jota virtsarakkoon on infektion myötä muodostunut. Saostumismateriaali voi olla esimerkiksi virtsan seassa olevia epiteelisoluja.  Koirilla tavallisin struviittikiviin liittyvissä virtsatietulehduksissa eristetty bakteeri on ureaasipositiivinen stafylokokki (1). Muita riskitekijöitä struviittikiville ovat sukupuoli (narttukoirat), rotu (pienet rodut), narttukoirilla sterilisaatio ja tietyt löydökset virtsassa (esimerkiksi virtsan korkea proteiinipitoisuus). Virtsakivet vahingoittavat virtsateiden epiteeliä ja voivat uroskoirilla jopa tukkia virtsaputken. Muita oireita ovat esimerkiksi virtsaamisvaikeudet tai verivirtsaisuus. Virtsaputken tukkeutuminen aiheuttaa akuutin virtsamyrkytystilan, joka vaatii välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kalsiumoksalaattikivet ovat toiseksi yleisin virtsakivityyppi koirilla. Lopulliset syyt kalsiumoksalaattikivien muodostumiselle ovat edelleen heikosti tunnettuja, sillä syyt voivat olla monimutkaisia. Normaalisti koiran virtsa on hieman hapanta, ja se sisältää metabolista ”jätettä”, liuenneita suoloja ja muita yhdisteitä. Mineraalisuolat pysyvät liuenneessa muodossa niin kauan, kun pH on virtsalle optimaalinen ja virtsa ei ole liian konsentroitunutta. Tämä optimaalisen pH:n alue on hyvin kapea. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan virtsa, joka sisältää kalsiumia, sitraatteja, oksalaatteja ja on liian hapanta, altistaa koiraa kalsiumoksalaattikristallien ja -kivien muodostumiselle. Tutkimusten mukaan myös ruokavalio, joka happamoittaa virtsaa liikaa (alle pH 6.2) voi altistaa tämän tyyppisille virtsakiville.

Virtsakiviä voi esiintyä missä vain virtsateillä, mutta yleisimmin virtsarakossa. Virtsakiteiden laatu ja koko määrittää sen, minkälainen hoito ja ruokavalio koiralle aloitetaan. Kiviä voidaan joskus huuhdella pois virtsateiltä, ja niitä voidaan yrittää liuottaa ruokavalion avulla. Jotkut kivityypit voidaan poistaa vain leikkauksen avulla. Tärkeää olisi huolehtia koiran nesteen saannista virtsakivien tyypistä riippumatta, sillä neste kasvattaa virtsan määrää ja huuhtoo jo syntyneitä kiteitä pois rakosta, ja auttaa näin ennaltaehkäisemään uusien kiteiden syntyä.

Brit VD Struvite

Brit VD Struvite on tarkoitettu tukiruokavalioksi koiran virtsateiden bakteeri-infektioissa, estämään kristalluriaa ja estämään sekä liuottamaan struviittikiteitä ja -kiviä koiran virtsateiltä. Brit VD Struvite -ruoan magnesium-, kalsium- ja fosforipitoisuus on matala, jotta voidaan ennaltaehkäistä virtsan mineraaliylisaturaatiota. Brit VD Struvite -ruokaan lisätyt virtsaa happamoittavat aineet auttavat tasapainottamaan virtsan pH:n 6.2–6.4 välille. Tämä edistää struviittikiteiden liuottamista, ja estää oksalaattikiteiden muodostumista. Ruokaan lisätty natrium parantaa nesteenottoa ja edistää virtsan eritystä. Brit VD Struvite -ruokaan on lisätty myös karpaloa, joka paitsi happamoittaa virtsaa, myös estää e. Coli-bakteerin kiinnittymistä virtsateiden epiteeliin, ja näin ollen voi auttaa vähentämään virtsatieinfektioiden riskiä. Omega-3-rasvahapot DHA ja EPA voivat auttaa ehkäisemään tulehduksia. Brit VD Struvite on viljaton ja gluteeniton, ja sen pääproteiininlähteenä on kanamuna, jossa on luonnostaan matala fosfori- ja proteiinipitoisuus. Elävät E. Faecium-probiootit edistävät immuunijärjestelmän toimintaa. Brit VD Struvite -ruoan kanssa ei tule käyttää muita virtsaa happamoittavia aineita, ja se ei sovi koirille, joilla on krooninen munuaisvika tai sydänsairaus.

1) Suomen eläinlääkärilehti 5/18. Lahti S.et al. Mineral composition of uroliths in Finnish dogs in 1982–2012