Ruoansulatuskanavan vaivat

Kissan ruoansulatuskanavan vaivat

Ruoansulatuskanavan vaivat ovat yleinen eläinlääkärikäynnin syy kissalla. Ruoansulatuskanavan tulehdustiloista käytetään nimitystä gastroenteriitti. Yleisiä oireita kissalla ovat ripuli (joko äkillinen tai krooninen), oksentelu ja muutokset ruokahalussa tai ulostamistiheydessä. Jos oireilu kestää muutamia päiviä, ei ole epätavallista, että oireilun syytä ei saada selville. Kissan ruoansulatuskavanan oireet voivat johtua useastakin asiasta. Stressi voi laukaista akuutin ripulin tai oksentelun (esimerkiksi matkustaminen autolla kantokopassa tai kissanäyttelyssä käyminen jos kissa ei ole sellaiseen tottunut). Loiset, kasvaimet, suolen tuppeuma, lääkkeet tai myrkyt ja infektiot voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita.  Äkillinen ruokavalion muutos tai jonkin pilaantuneen tai sopimattoman ruoan syöminen ovat yleisiä syitä ruoansulatuskanavan oireille. Lisäksi ruoka-aineallergia tai yliherkkyydet (esimerkiksi AFR tai atopia) voivat vaikuttaa negatiivisesti kissan ruoansulatuksen toimintaan. Ruoansulatuskanavan ulkopuoliset sairaudet voivat aiheuttaa sekundaarista ripulia. Loiset, virukset ja bakteerit ovat yleisempiä nuorilla kissoilla ja IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus taas on yleinen suolisto-ongelmien diagnoosi keski-ikäisillä kissoilla. Koliitti eli paksusuolen tulehdus on yleisintä nuoremmilla kissoilla.

Ripuli

Akuutti ripuli on elimistön reaktio, jossa elimistö pyrkii poistamaan esimerkiksi jonkin pilaantuneen ruoka-aineen systeemistään ja minimoimaan absorbtiota, ja näin ollen myös minimoimaan esimerkiksi myrkytyksen mahdollisuutta. Se ei siis itse varsinaisesti ole yleensä sairaus, vaan oire. Akuutti ripuli paranee yleensä muutamissa päivissä. Jos kissan kunto ei parannu 3 – 4 vuorokaudessa suolistoystävällisestä ruokavaliosta huolimatta, tulee kissa toimittaa eläinlääkärille. Akuutin gastroenteriitin yleinen oire on kissalla myös oksentelu.  

Krooninen ripuli kestää yli kolme viikkoa, ja ei taltu rutiinihoidolla. Krooninen ripuli vaatii diagnostiikkaa, jotta ripulin aiheuttaja saadaan selville. Usein kissalta tutkitaan ulostenäyte, ja näytteestä etsitään loisia, niiden munia ja merkkejä infektiosta. Ripulia aiheuttavia loisia ovat esimerkiksi suolinkainen, heisimato, Giardia ja Tritrikomonas sekä kryptosporidioosi. Kissarutto (Feline panleukopenia-virus, FPLV), koronavirus ja kalikivirus ovat yleisiä kissoilla. Bakteerien aiheuttamat suolistoinfektiot ovat kissalla harvinaisempia. Ruoka on usein oleellisessa roolissa ripulin aiheuttajana. Kissalla yleisiä haitallisen ruokareaktion, AFR:n aiheuttajia ovat naudanliha, maitotuotteet, vehnä, maissi ja kana. Kissalla laktoosi-intoleranssi on melko yleistä, ja kissalle tulisi tarjota maidon sijasta raikasta vettä juomana. Usein ruoka-aineista johtuviin vatsaongelmiin voi liittyä iho-oireita. Epäiltäessä AFR:a ripulin aiheuttajana, kokeillaan usein eliminaatiodieettiä. Ruokavaliokokeilun tulee olla vähintään kahden viikon mittainen, ja usein vaste nähdään jo alle viikossa.

Sekundaarista ripulia epäiltäessä, tulee perussairaus selvittää. Kissan verinäytteestä voidaan poissulkea maksan ja munuaisten sairaudet, haiman- ja kilpirauhasen toimintahäiriöt ja systeemiset infektiot. Tällaisia ovat esimerkiksi kissan koronavirus FIP/FCoV, joka aiheuttaa tarttuvaa vatsakalvontulehdusta, kissan leukemiavirus FeLV, kissan immuunikatovirus FIV ja toksoplasmoosi. Muita sairauksia, jotka voivat aiheuttaa ripulia ovat erilaiset syövät tai IBD, tulehduksellinen suolistosairaus. Diagnostiikan apuna käytetään usein suoliston ultraäänitutkimusta, röntgenkuvausta tai laparotomiaa eli tutkimusleikkausta. Koepaloista voidaan havaita mahdolliset kasvainsolut.

Oksentelu

Kissa saattaa oksentaa satunnaisesti, esimerkiksi poistaakseen mahaan kertyneitä karvoja tai heinää ja matkustaessa joillain kissoilla voi esiintyä matkapahoinvointia. Akuuttia oksentelua voi aiheuttaa myös esimerkiksi jonkin pilaantuneen ruoka-aineen syöminen. Akuutti oksentelu kestää yleensä muutamia päiviä. Oksentelu ei ole kissalle normaalia, ja toistuvaan oksenteluun on tärkeää löytää syy. Oksenteluun voi liittyä vierasesine mahassa, virukset, bakteerit, sisäloiset tai systeeminen sairaus, esimerkiksi munuaisissa tai maksassa, virtsateillä tai kohdussa tai oksentelun syy voi olla kasvaimet. Kilpirauhasen toiminnan häiriö tai diabetes voivat aiheuttaa oksentelua. Myös myrkytykset (ulkoilevalla kissalla esim. rotanmyrkky) voivat aiheuttaa oksentamista. Oksennuksessa oleva veri on akuutin vaaran merkki, jolloin kissa tulee toimittaa pikaisesti eläinlääkärin hoitoon. Akuutissa rajussa oksentelussa kissa on syytä toimittaa eläinlääkärin hoitoon, jotta voidaan poissulkea henkeä uhkaavat sairaudet ja estää nopeasti kehittyvä nestehukka ja emäs-happotasapainon häiriöt.  On syytä muistaa, että kissa ei selviä syömättä kovinkaan pitkiä aikoja, ja sille kehittyy nopeasti häiriöitä useisiin eri sisäelimiin, jos se ei syö tai juo. Kissaa ei pidä paastottaa, vaan sille tulee tarjota pieniä annoksia ruokaa useita kertoja päivässä. Toistuva oksentelu saa kissan kuivumaan hyvin nopeasti. Nestehukka aiheuttaa kissalle varsin nopeasti munuaisten toimintahäiriöitä ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä, jotka voivat johtaa akuuttiin munuaisvikaan ja hengenvaaraan.

IBD eli suolistotulehdus (inflammatory bowel disease)

Joskus ripulointi, oksentelu, muutokset ruokahalussa tai laihtuminen voivat johtua IBD:stä. Siinä suoliston seinämään muodostuu krooninen tulehdus, koska immuunivastetta ohjaavien välittäjäaineiden tuotanto on epätasapainossa. Elimistön puolustussoluja eli valkosoluja kertyy IBD:ssä suoliston seinämiin, ja ne tuottavat tulehdusta aiheuttavia välittäjäaineita, kun saman aikaisesti tulehdusta laskevien välittäjäaineiden määrä on liian matala. Usein IBD:n syy jää epäselväksi. IBD:n syntyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi bakteeri-infektiot, kuten Salmonella tai E.Coli, sisäloisten (matojen) aiheuttamat infektiot tai yksisoluisten loisten aiheuttamat infektiot, esimerkiksi Giardia tai Tritrichomonas, allergiat tai yliherkkyydet jollekin ruoassa oleviin proteiineihin. Jotkut kissarodut ovat herkempiä IBD:lle (muun muassa Itämaiset kissarodut). Kissalla epäillään usein IBD:tä, jos sen oireet kuten laihtuminen, oksentelu ja ripuli ovat jatkuneet pitkään ja syitä oireille ei olla löydetty ja esimerkiksi ruoka-aineallergiat on voitu poissulkea. Tällaisen kissan suolistosta otetussa koepalassa on usein diagnoosin vahvistavia tulehdussoluja. Primääri sairaus IBD:n taustalla tulee hoitaa ensin, mutta jos primääriä syytä ei löydy, kissalle joudutaan usein aloittaa kortisonilääkitys, suolistoantibiootti, vitamiinilisä, loishäätö sekä erikoisruokavalio. Krooninen suolistotulehdus ei ole parannettavissa, mutta sen oireita pystytään usein hillitsemään melko hyvin.

Ummetus

Usein kissan omistaja huomaa ummetuksen siitä, että kissa ei ole käynyt hiekkalaatikollaan tarpeillaan muutamiin päiviin. Ummetus voi aiheuttaa kipua ja epämukavuutta kissalle, ja omistaja saattaa myös huomata kissan kivuliaisuuden, kun kissa yrittää ulostaa. Usein kissan ummetuksen syynä on sopimaton ruokavalio, liian vähäinen juominen, niellyt vierasesineet tai stressi. Kissan nielemät karvat voivat muodostua suolistossa karvapalloiksi, ja aiheuttaa jopa tukoksia. Ummetusmassaa voidaan tutkia röntgenkuvauksella, jossa kuvassa näkyvät mahdolliset vierasesineet ja muu massa. Jos ummetus on vakavampaa, voidaan kissan verinäytteestä myös tutkia mahdolliset maksan tai munuaisten toiminnan häiriöt ja kissan kuivuminen. Pitkään kestäessään ummetus voi aiheuttaa vaurioita suolistoon, paksusuoli voi laajentua ja venyttyä. Toistuva ummetus voi olla seurausta jostain muusta sairaudesta, esimerkiksi kasvaimesta suolistossa tai anaalirauhasten tulehduksesta. Jos kissalla on taipumusta ummetukseen, on sille hyvä aloittaa suolistoystävällinen, riittävästi kuituja (esimerkiksi Psyllium) sisältävä, helposti sulava erikoisruokavalio. Oleellista on huolehtia kissan riittävästä nesteensaannista.

Brit VD Gastrointestinal

Suoliston limakalvo vahingoittuu gastroenteriitin myötä, jolloin suoliston kyky imeyttää ravinteita heikkenee. Suolistolla voi kestää jopa kahdesta kolmeen viikkoon, ennen kuin se on palautunut ennalleen gastroenteriitista. Tästä syystä suolistoystävällistä ruokavaliota tulee tarjota kissalle ainakin kahden viikon ajan ripuloinnin tai oksentelun jälkeen. Ideaali ruoka kissan gastroenteriitin jälkeen sisältää helposti imeytyviä ravintoaineita, on helposti ja nopeasti sulavaa, on valmistettu raaka-aineista, joissa on matala ruoan aiheuttamien haittavaikutusten riski, ja joka edistää suoliston normaalia toimintaa ja edistää suoliston hyödyllisen bakteeriflooran palautumista ja toimintaa. Brit VD Gastrointestinal on tarkoitettu akuutin tai kroonisen gastroenteriitin ruokavalioksi osana terapeuttista hoitoa.

Brit VD Gastrointestinal viljaton erikoisruokavalio, on valmistettu raaka-aineista, joissa on matala ruoan aiheuttamien haittavaikutusreaktioiden (AFR) riski, ja se ei sisällä kananlihaa eikä viljaa tai gluteenia. Proteiininlähteenä siinä on silli ja hydrolysoitu lohiproteiini, joilla on korkea biologinen hyötyosuus ja hyvä sulavuus. Siihen on lisätty elävää probiootti E. Faeciumia, joka edistää suoliston tervettä bakteeriflooraa. Brit VD Gastrointestinalissa on runsaasti prebioottisia kuituja (esimerkiksi Mannan-oligo- ja Frukto-oligosakkarideja, Beetaglukaaneja sekä Psylliumia) jotka edistävät suolen seinämän eheyttä ja suoliston motiliteettia. Lisätyt kivennäiset ja vitamiinit korvaavat ripuloinnista ja oksentelusta aiheutuvaa hivenaineiden menetystä. Brit VD Gastrointestinalilla on tutkitusti tehokas ruokavalio akuuteissa ripuleissa ja vatsavaivoissa. Brit VD Gastrointestinal-ruokaa voi käyttää kissalle joko kuureina, tai kroonisissa tilanteissa koko kissan eliniän.