Munuaisvaivat

Munuaisten toiminta lyhyesti

Munuaiset ovat elimistön ensisijainen metabolinen elin, jonka tehtävänä on suodattaa elimistön aineenvaihdunnan kuona-aineita virtsaan. Ne myös säätelevät elimistön nestetasapainoa ja suolatasapainoa, ja ovat tärkeät elimet luustolle, sillä ne osallistuvat kalsiumin sekä D-vitamiinin metaboliaan ja säätelevät fosforin pitoisuutta kehossa. Ne tuottavat erytropoetiini-hormonia (EPO), joka osallistuu veren punasolujen tuotantoon ja reniini-hormonia, joka osallistuu verenpaineen säätelyyn. Munuaiset erittävät virtsaan erityisesti ureaa ja kreatiinia, jotka ovat valkuaisaineenvaihdunnan lopputuotteita.

Kissan munuaiset ovat pavun muotoiset elimet, ja ne sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa lannerangan alueella. Ne koostuvat kuorikerroksesta, ydinkerroksesta ja munuaisaltaasta. Munuaisten toiminnallista suodatusyksikköä kutsutaan nefroniksi. Nefronin rakenne voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, munuaiskeräseen ja munuaistiehyeeseen. Munuaiskeränen koostuu kotelosta ja kotelon sisäpuolella olevasta hiussuonikeräsestä, ja se muodostaa alkuvirtsan. Munuaistiehyt on puolestaan kolmeosainen. Alkuosassa tapahtuu aineiden takaisinimeytymistä, keskimmäinen osa väkevöittää virtsaa poistamalla alkuvirtsasta vettä, ja viimeinen osa kuljettaa väkevöityneen virtsan kokoojaputkeen. Nefroneita tuhoutuu jonkin verran normaalisti eläimen eliniän aikana. Kliinisen munaissairauden oireet ilmenevät vasta silloin, kun tuhoutuminen kiihtyy niin paljon, että 2/3 munuaisten toiminnasta on lakannut. Tässä vaiheessa oireet voivat ilmetä vakavina, vaikka kyseessä on jo pitempään ja hiljalleen kehittynyt krooninen sairaus.

Kissan munuaissairaudet

Munuaissairaus on erittäin yleinen ikääntyvillä kissoilla, ja yli 7-vuotiailla kissoilla munuaisvikojen määrä kasvaa dramaattisesti. Noin 35 prosenttia yli 10-vuotiaista kissoista sairastaa munuaissairautta. Munuaissairaus voi johtua perinnöllisistä syistä tai olla esimerkiksi myrkytyksen, vääränlaisen ruokavalion, virtsatieinfektioiden tai virtsatietukoksen, muun tulehduksen tai olla muun sairauden myötä syntynyt tila. Erittäin oleellinen tekijä kissan munuaiskudoksen tuhoutumisessa on hypertensio, eli liian korkea verenpaine. Kissalla munuaisten toimintahäiriötä epäillään, jos kissa juo ja virtsaa tavallista enemmän, oksentelee tai on apaattinen ja väsynyt.  Normaalia kovempi jano ja lisääntynyt juominen ilman selvää syytä, on yleensä aina kuitenkin ensimmäinen munuaissairauden merkki. Munuaissairautta sairastava kissa on usein ruokahaluton, ja se saattaa laihtua jopa anorektiseksi. Myös huono turkki voi kieliä munuaisongelmista. Munuaisten vajaatoiminta muuttuu usein krooniseksi, ja se on elinikäinen, parantumaton sairaus.

Akuutti munuaisvika

Akuutti munuaisvika on nopeasti etenevä sairaus, jossa kissan munuaisten toiminta voi heikentyä muutamissa päivissä tai jopa tunneissa. Akuutti munuaisten vajaatoiminta sekoittaa happo- emästasapainoa ja neste- suolatasapainoa, ja elimistöön kertyy erittäin nopeasti kuona-aineita, koska munuaisten suodatuskyky ja virtsantuottokyky heikentyvät akuutisti. Akuutti munuaisten vajaatoiminta on vakava tila, jossa kuolleisuus on jopa 50prosenttia. Ilman hoitoa, akuutin munuaisten vajaatoiminnan ennuste on huono. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä parempi hoidon ennuste on. Akuutin munuaisvaurion voi aiheuttaa esimerkiksi seuraavat syyt:

• Virtsatien tukos tai pyelonefriitti (munuaisaltaan tulehdus)
• Myrkytys, esimerkiksi liljojen syöminen
• Kyyn purema
• Lääkkeet, esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, tietyt syöpälääkkeet tai antibiootit
• Sepsis
• Jäähdytysnesteen (etyleeniglykoli) syöminen
• Lämpöhalvaus tai voimakas kuivuminen
• D-vitamiinin yliannostus

Akuutti munuaisvaurio voi aiheuttaa fyysisiä muutoksia munuaisten ulkonäössä, mitkä voidaan havaita ultraäänitutkimuksella. Ultraäänen avulla voidaan havaita esimerkiksi, jos munuaisaltaat ovat laajentuneet virtsateiden tukoksien tai pyelonefriitin seurauksena, ja myös mahdolliset virtsakivet ylemmissä virtsateissä. Kuvantaminen ei kuitenkaan kerro sairauden paranemisennustetta.

Akuuttiin munuaisvikaan ei ole mitään spesifistä lääkehoitoa, ja hoito riippuu myös munuaisvaurion aiheuttajasta. Hoito on aloitettava nopeasti, ja hoidossa ensisijaista on riittävä nesteytys ja veren happoemästasapainon palauttaminen. Kaikki munuaisille haitalliset lääkitykset tulee tällöin keskeyttää (esimerkiksi tietyt antibiootit, kipulääkkeet ja syöpälääkkeet). Virtsatietukoksissa tukos avataan pikimmiten ja mahdolliset infektiot hoidetaan antibiootein. Jos potilas virtsaa erittäin vähän (olinuria) tai ei lainkaan (anuria), suhteutetaan nesteytys eritetyn virtsan määrään, jotta potilasta ei ylinesteytetä. Vakavia elektrolyytti- tai happoemästasapainon häiriötä voidaan hoitaa erinäisten lääkehoitojen avulla. Akuutissa munuaisvauriossa joudutaan myös joskus käyttämään verenpainelääkitystä, sillä hypertensio pahentaa munuaisvauriota entisestään.

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa nefronit ovat vaurioituneet hiljalleen ja yleensä pidemmän ajan kuluessa. Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan oireet voivat olla epämääräisiä, mutta lisääntynyt juominen ja virtsaaminen ovat ensimmäisiä selviä oireita. Pahoinvointia ja oksentelua saattaa esiintyä. Painon putoaminen ja ruokahaluttomuus liittyvät virtsan haitta-aineiden ärsytystä aiheuttavaan vaikutukseen suoliston limakalvolla. Ruokahaluttomuudesta aiheutuva proteiinikatabolia kiihdyttää virtsan haitta-aineiden tuotantoa, mikä pahentaa kissan tilaa edelleen. Uupumusta ja heikkoutta esiintyy usein. Kliiniset oireet sekä veren ja virtsan biokemialliset muutokset tulevat näkyviin siinä vaiheessa, kun munuaiset toimivat alle 30 prosentin tehokkuudella.

Vajaatoiminta voidaan todeta veri- ja virtsanäytteestä. Verikokeessa on usein kohonnut pitoisuus ureaa ja kreatiinia, sillä munuaisten kyky suodattaa niitä virtsaan on heikentynyt. Virtsanäytteessä on usein myös valkuaista ja virtsa on usein laimeaa. Krooninen munuaisten vajaatoiminta voi aiheuttaa anemiaa, sillä munuaisten kyky tuottaa punasolujen tuotannossa tarvittavaa EPO-hormonia heikkenee. Anemia aiheuttaa väsymystä ja heikkoutta. 

Tuhoutunutta munuaiskudosta ei voida korjata tai hoitaa. Munuaissiirre on ainoa tapa saada tilalle täysin toimiva munuainen. Munuaisten vajaatoiminnan oireita voidaan usein lievittää ja munuaissairauden etenemistä terminaalivaiheeseen hidastaa muun muassa oikeanlaisen ruokavalion avulla ja mahdollisen lääkityksen avulla. Kun kissalla on todettu munuaisten vajaatoiminta, tulee ruokavalio muuttaa munuaisystävälliseksi, jotta munuaisten tuhoutumista edelleen voidaan yrittää hidastaa. Erikoisruokavalio on elinikäinen, sillä munuaisten vajaatoiminta ei parannu. Munuaisystävällisellä ruokavaliolla olevalle kissalle ei saa antaa makupaloja tai muuta ruokaa, sillä ruokavaliolla on oleellinen merkitys kissan terveydentilan kannalta. Munuaisten vajaatoiminnan tukihoidolla voidaan pienentää riskiä sairastua muihin liitännäissairauksiin.

Muita munuaissairauksia

Kissoilla tavataan perinnöllistä munuaissairautta polycystic kidney disease (PKD), jossa munuaisiin kehittyy nesterakkuloita ja munuaiset suurentuvat. Kystat voidaan todeta esimerkiksi ultraäänellä. PKD:n oireet ovat tyypillisiä munuaissairaudelle: runsasta juomista ja virtsaamista, laihtumista, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja verivirtsaisuutta. Tautia tavataan molemmilla sukupuolilla ja se periytyy sekä emän että isän välittämänä. Polykystinen munuaissairaus on yleinen erityisesti Persialaiskissoilla.

Krooninen interstitielli nefriitti (CIN) on munuaisia rappeuttava sairaus, jonka syytä ei tunneta täysin. Sitä tavataan kaikenikäisillä kissoilla, mutta sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Munuaiskerästulehduksessa (glomerulonefriitti), munuaiskeräset vaurioituvat tulehduksen seurauksena. Taudin perimmäinen syy jää useimmiten epäselväksi. Amyloidoosi on harvinainen sairaus, jossa kissan eri elimiin, tyypillisesti maksaan ja munuaisiin, kertyy amyloidi-valkuaisainetta, joka tuhoaa elimen asteittain. Amyloidoosia ei voida parantaa.

Ruokavaliossa huomioon otettavia asioita

Proteiini

Munuaissairautta sairastavalla kissalla proteiinin rajoittaminen ruokavaliossa on ensisijainen ruokinnan muutos. Tutkimusten mukaan niillä munuaissairautta sairastavilla kissoilla, joille on aloitettu matalaproteiininen dieetti, on eliniän ennuste kolme kertaa parempi, kuin sellaisilla munuaissairautta sairastavilla kissoilla, jotka syövät normaaliproteiinista dieettiä. Matalaproteiinista dieettiä suositellaan munuaissairautta sairastaville kissoille siksi, että matala proteiinipitoisuus vähentää typpipitoisia kuona-aineita ja munuaisten heikentyneestä suodatuskyvystä johtuvaa proteinuriaa, eli valkuaisainepitoisuuden kasvua virtsassa. Typpipitoisten kuona-aineiden kertyminen aiheuttaa monenlaisia kliinisiä oireita; atsotemiaa tai uremiaa (kreatiniinin, urean ja muiden typpirikkaiden yhdisteiden kertymistä vereen), polyuriaa eli virtsan liikaeritystä, polydipsiaa eli liiallista juomista, anemiaa, joka johtuu ruoansulatuskanavaan syntyvistä haavaumista sekä verenhukkaa. Monet eläinperäiset proteiininlähteet (esimerkiksi kananliha, naudanliha) sisältävät myös melko paljon fosforia. Kissan lihasmassasta tulisi pyrkiä pitämään huolta, sillä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville kissoille tulee herkästi lihasatrofiaa, eli lihasmassan vähentymistä ja lihaskatoa. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan kissaan ruoan proteiininlähteeksi tulee valita sellainen raaka-aine, joka sisältää mahdollisimman vähän fosforia. Proteiininlähteessä tulisi olla maltillinen valkuaispitoisuus.

Fosfori

Kun munuaisissa on vajaatoimintaa, niiden kyky poistaa fosforia elimistöstä heikkenee. Jos veren fosforipitoisuus on liian korkea, voi kalsiumin aineenvaihdunta häiriintyä. Veren korkea fosforitaso ja matala kalsiumin taso aktivoivat lisäkilpirauhasen tuottamaan parathormonia (PTH), jonka avulla kalsiumia vapautuu luustosta verenkiertoon. Liian korkea fosforipitoisuus heikentää munuaissairautta sairastavan kissan ennustetta, sillä se nopeuttaa toimivan munuaiskudoksen tuhoutumista. Ruoasta saatavan fosforin pitoisuus tulee olla matala munuaisten vajaatoimintaa sairastavalla kissalla. Kissa saa fosforia pääsääntöisesti proteiinin kautta, joten proteiinin määrän rajoittaminen vähentää myös kissan ruoasta saamaa fosforipitoisuutta. Fosforin absorptiota ruoasta voi vähentää lisäämällä ruokaan fosforia sitovia ainesosia.

Rasva-aineenvaihdunta

Munuaisten krooninen vajaatoiminta aiheuttaa häiriöitä rasvojen aineenvaihdunnassa.  Ruokavaliossa tulisi olla runsaasti omega-3-rasvahappoja, sillä omega-3-rasvahapot voivat hidastaa kroonisen munuaistaudin etenemistä. Tutkimuksissa on havaittu, että omega-3-rasvahapoilla on munuaisten verenkiertoa edistävä vaikutus, ne voivat parantaa munuaisten suodatuskykyä ja ne voivat myös vähentää proteiinin erittymistä virtsaan (1). Rasvat ovat tärkeä energianlähde kissalle, joka sairastaa munuaissairautta. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan kissan ruoan energiamäärän tulisi olla korkea kompensoimaan heikkoa ruokahalua. Energiaa saadaan ruokaan hyvänlaatuisista rasvoista.

Vitamiinit ja hivenaineet

Liian runsas virtsaneritys saattaa aiheuttaa vitamiinien ja hivenaineiden hävikkiä virtsaan. Erikoisruokavaliosta tulee tarkistaa, että vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuudet kompensoivat hävikkiä riittävästi. Runsas virtsaaminen saattaa aiheuttaa hypokalemiaa, eli kaliumin menetystä virtsaan, joka voi johtaa kohonneeseen verenpaineeseen.

Probiootit ja prebiootit

Suolistobakteerien aiheuttama bakteerifermentaatio tuottaa lähes puolet elimistön ammoniumista. Probiootti E.Faecium ja prebioottiset kuidut edistävät hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa. Hyödyllisillä bakteereilla on munuaisten toimintaa edistävä vaikutus, sillä probiooteilla on kyky sitoa itseensä ammoniumia, josta edelleen muodostuu elimistössä ureaa. Ne voivat myös vähentää munuaispotilaiden suolistoperäisten toksiinien pitoisuuksia veriseerumissa. Hyödyllisten prebioottien ja probioottien korkea määrä suolistossa vähentää haitallisten, ammoniumia ja muita toksiineja tuottavien bakteerien populaatiota, jolloin munuaisten rasitus pienentyy niiden joutuessa suodattamaan vähemmän ammoniumia ja toksiineita verestä virtsaan. Pienentynyt ammoniumin ja toksiinien takaisinimeytyminen munuaistiehyissä vähentää munuaisten stressiä.

Brit VD Renal

Brit VD Renal viljaton erikoisruokavalio on tarkoitettu kissoille, joilla on todettu munuaisten vajaatoiminta. Se sopii myös käytettäväksi, kun kissalla on todettu kardiorenaalinen syndrooma, eli yhtäaikainen sydämen ja munuaisten vajaatoiminta. Brit VD Renal sopii kissoille, joilla on todettu uraatti- tai kystiinivirtsakiviä. Ruokavalio voi auttaa vähentämään uraatti- ja kystiinikivien esiasteiden pitoisuutta virtsassa. Brit VD Renal-ruoan proteiininlähteenä on erittäin hyvin sulava kananmunaproteiini. Se sisältää luonnostaan vähemmän fosforia, kuin monet muut proteiininlähteet, ja se auttaa rajoittamaan fosforin määrää elimistössä. Matala proteiinipitoisuus (14%) auttaa hidastamaan munuaisten vajaatoiminnan etenemistä, ja kananmunaproteiini auttaa hillitsemään ureemisten toksiinien muodostumista (esim. kreatiini, urea). Korkea pitoisuus välttämättömiä aminohappoja vähentää matalaproteiinisessa ruokavaliossa lihasatrofian riskiä.

Brit VD Renal-ruokaan on lisätty kitosaania, joka sitoo ravinnon fosforia ja vähentää imeytymistä suolistoon. Gluteeniton ja kanaproteiiniton koostumus auttaa vähentämään ruoasta aiheutuvien haittavaikutusten riskiä. Parannettu aminohappokoostumus tukee kissan lihasmassan ylläpitoa, kananmunan proteiini estää lihasmassan kataboliaa. Korkea energiapitoituus ja rasvasisältö auttavat ylläpitämään riittävää energiansaantia, jos kissan ruokahalu on alentunut. Brit VD Renal-ruoassa on runsaasti sekä liukenevia että liukenemattomia prebioottisia kuituja. Kuitujen optimipitoisuus lisää suolen liikkuvuutta, hidastaa ammoniumin takaisinimeytymistä vereen ja helpottaa pahoinvointia ruokahaluttomalla kissalla. Probiootti E. Faecium eheyttää suolistoa ja edistää tervettä suolistoflooraa. Probiootti ja prebiootit voivat vähentää ruoansulatuskanavan oireilua, koska niillä on kyky sitoa ureemisia toksiineita ja ammoniumia itseensä.

Omega-3-rasvahapoilla on anti-inflammatorisia ominaisuuksia ja ne voivat hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä. Omega-3-rasvahapot auttavat edistämään munuaistenkerästen suodatuskykyä ja munuaisten läpivirtausta. Lisätyt antioksidantit seleeni, E-vitamiini ja C-vitamiini edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.

Kissan totuttaminen Brit VD Renal-ruokaan tulee tehdä asteittain.

1) Hu J, Liu Z, Zhang H. Omega-3 fatty acid supplementation as an adjunctive therapy in the treatment of chronic kidney disease: a meta-analysis. Clinics (Sao Paulo). 2017 Jan 1;72(1):58-64. doi: 10.6061/clinics/2017(01)10