Elämää munuaissairaan koiran kanssa

Munuaisten vajaatoimintaa esiintyy myös koirilla, aivan kuten ihmisilläkin. Miten munuaissairaus vaikuttaa koiran elämään? Mitä asioita arjessa ja ruokinnassa on otettava huomioon? Brit-lähettiläämme Sanni Wahlroos avaa aihetta oman kokemuksensa kautta.

Kun koirani sairastui, munuaissairaudet eivät olleet itselleni tuttuja

Koirani sairastumisen myötä aiheeseen on joutunut nyt pakostakin tutustumaan. Koirilla esiintyy kahta erilaista vajaatoiminnan tyyppiä: akuuttia ja kroonista. Molemmat muodot ovat siitä kurjia, että huonoimmillaan ne vaikuttavat koiran odotettavissa olevaan elinikään ja elämänlaatuun.

Oireet ja diagnoosi

Australianpaimenkoirani Manki oli 4-vuotias harrastuskoira, kun eräissä treeneissä se vaikutti hieman vaisulta. Epäilin mahdollista kohtutulehdusta ja vein sen tutkimuksiin. Tuolloin diagnoosiksi tuli lievä kohtutulehdus, jolloin päädyimme eläinlääkärin kanssa sterilointiin. Leikkauksen jälkeen toipuminen ei lähtenyt odotetusti käyntiin, vaan koiran vointi heikkeni. Tästä syystä vein koiran lisätutkimuksiin. Tutkimuksissa selvisikin, että Manki on sairastunut akuuttiin munuaistulehdukseen. Sekä munuais- että tulehdusarvot olivat taivaissa. Tästä seurasi kolmen viikon tiivis päivittäinen hoitojakso. Tuona aikana Manki oli aamusta iltaan nesteytyksessä eläinlääkäriasemalla. Yöksi hain sen kotiin.

Elämää sairauden kanssa

Heti alussa sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri sanoi, että näin hurjista munuaisarvoista on mahdollista parantua täysin, mutta todennäköisesti Mankille jää kuitenkin jonkin asteinen vajaatoiminta. 

Vähitellen, runsaan nesteytyksen ja useampien antibioottien jälkeen, koiran vointi lähti kohenemaan. Alkuun koiran olo oli niin kurja, että se ei oikein suostunut syömään. Tärkeää olikin herätellä ruokahalua uudelleen, eikä murehtia ruokavalion vaikutusta munuaisiin. Heti ruokahalun palattua normaaliksi, siirryin syöttämään eläinlääkärin suosituksesta munuaissairaille koirille tarkoitettua ruokaa.

Mankin munuaisarvoja kontrolloitiin sairastumisen jälkeen ensimmäiset vuodet säännöllisesti. Ultraäänitutkimusten ja arvojen perusteella todettiin, että Mankille jäi lievä munuaisten vajaatoiminta. Meille kuitenkin ennuste oli lohdullinen; koska kyseessä oli tulehduksen aiheuttama sairastuminen, vajaatoiminta ei todennäköisesti etenisi. Koiran vointi muuttui normaaliksi ja harrastuksiin palattiin kevyesti. 

Ruokavalion ja nesteytyksen tärkeys

Vuonna 2019 pääsin mukaan Brit-lähettilästiimiin, jolloin ruoka vaihtui Brit Veterinary Renaliin. Alkuun hieman jännitin, että miten ruoka mahtaa sopia ja pysyvätkö munuaisarvot samoissa lukemissa kuin ennenkin. Huoli osoittautui turhaksi, sillä ruoka sopi kaikin puolin erinomaisesti. Yllätys olikin suuri, kun eräässä kontrollikokeessa todettiin arvojen laskeneen viitearvojen sisäpuolelle! Takana oli kuitenkin tässä vaiheessa useampi vuosi lievän vajaatoiminnan puolella. Nyt käymme testeissä enää harvakseltaan. 

Munuaissairaan koiran kanssa nesteytys on ensiarvoisen tärkeää. Pitkään mittasin nappuloiden joukkoon laitettavan veden määrän, jotta eläinlääkärin suosittelema vähimmäisnestemäärä tuli varmasti juotua. Tästä syystä jaoin myös päivittäisen ruokamäärän kolmeen annokseen, jotta nesteen määrä ei nousisi kerralla turhan suureksi. 

Meidän tapauksessamme kaikki kääntyi lopulta parhain päin

Meillä on asiat tällä hetkellä hyvin. Usein etenkin krooninen munuaisten vajaatoiminta on kuitenkin jo edennyt melko pitkälle ennen kuin se huomataan. Tarkkaile siis varsinkin iäkkäämmän koiran kohdalla lisääntynyttä juomista ja ruokahalun heikkenemistä. Kroonista munuaisten vajaatoimintaa ei voida parantaa, mutta oikealla ruokinnalla voidaan tukea munuaisten toimintaa ja vaikuttaa positiivisesti koiran elämänlaatuun.

Koirien munuaisvaivoista voit lukea lisää täältä.

Sanni Wahlroos on aktiivinen koiraharrastaja. Koirallista elämää on takana jo 24 vuotta. Rotu on vuosien varrella vaihtunut kooikerhondjesta australianpaimenkoiraan, joita tällä hetkellä kotoa löytyy neljä. Harrastuslajeista lähinnä sydäntä on agility, jota on harrastettu kaikkien kotona olevien koirien kanssa. Vuosien varrella on tullut kasvatettua myös muutama australianpaimenkoirapentue.