Virtsatievaivat

Kissan virtsateiden sairaudet

Virtsaamiseen liittyvät ongelmat ovat kissoilla erittäin yleinen eläinlääkärikäynnin syy. Kissa on aavikkoeläimenä huono juomaan nestettä, sillä luonnossa se saisi tarvitsemansa nesteen saaliseläimistään. Kissan aineenvaihdunta on tästä syystä myös kehittynyt tuottamaan hyvin konsentroitunutta virtsaa. Erityisesti pelkkää kuivaruokaa syövät kissat voivat saada liian vähän nestettä. Niukka juominen altistaa virtsan saturaatiolle ja erinäisille virtsaamisongelmille. Virtsatieongelmia on yhtä lailla uros- kuin narttukissoillakin. Virtsateiden tulehdukset FeLUTD (Feline Lower Urinary Tract Disease) sekä FIC (Feline Idiopathic Cystitis) ovat yleisempiä erityisesti ikääntyvillä kissoilla, leikatuilla (uros)kissoilla ja ylipainoisilla kissoilla. Yleisin kissan alempien virtsateiden sairaus on stressin aiheuttama kystiitti, eli virtsatien infektio. Koirista poiketen, kissalla on harvoin bakteeritulehduksia.

Omistaja havaitsee kissan virtsatieongelmat usein siitä, että kissan virtsaamiskäyttäytyminen muuttuu. Kissa saattaa alkaa virtsaamaan muualle kuin omaan hiekkalaatikkoonsa, virtsassa voi olla myös verta ja virtsaaminen saattaa aiheuttaa kissalle kipua. Kissa virtsaa normaalisti selkä suorana ja takajalat tiiviisti maata vasten, takapää matalana. Virtsaongelmissa virtsaamisasento muuttuu usein niin, että kissa köyristää selkäänsä ja nostaa takapäätään korkeammalle. Epänormaali virtsaamisasento voi olla myös nivelrikon aiheuttamaa, mutta tällöin kissa yleensä saa avun kipulääkkeistä.  Kissan vaikerointi virtsatessa on selkeä kipusignaali. Kipusignaalit voivat olla joskus myös epäselviä, kuten aggressiivisuutta, vetäytymistä ja piilottelua. Joskus virtsateiden infektio ja kipu ei tule ilmi muusta, kuin siitä että kissa nuolee vatsaansa tai virtsaputken suuta jatkuvasti. Joskus ainoa vihje on vatsan karvattomuus, alopecia. Verivirtsaisuus kertoo infektiosta tai virtsakiteistä. Mikäli kissa ei saa virtsattua lainkaan, tulee kissa toimittaa välittömästi eläinlääkäriin. Tällöin virtsateissä saattaa olla tukos, joka voi johtaa jopa kissan kuolemaan.

Virtsatievaivoja voi yrittää ennaltaehkäistä tarjoamalla kissalle laadukasta ja lihaisaa ruokaa sekä riittävästi juotavaa, ja minimoimalla kaikki kissalle stressiä aiheuttavat tekijät. Veden tulee olla puhdasta ja raikasta ja vesi on hyvä vaihtaa säännöllisesti, ja tarjoilla puhtaasta vesiastiasta. Kissalla olisi hyvä olla useita hiekka-astioita, ja hiekka kannattaa valita kissan mieltymyksen mukaan. Hiekka-astia pitää siivota usein, koska kissa on siisti eläin eikä halua käydä haisevassa astiassa. Kissan painoa on hyvä tarkkailla ja kissaa kannattaa leikittää, jotta se pysyy aktiivisena ja virkeänä.

FLUTD

Kissan alempien virtsateiden sairauksista käytetään yleisnimitystä FLUTD (Feline Lower Urinary Tract Disease). Alempia virtsateitä ovat virtsaputki sekä virtsarakko. FLUTD-sairauksia ovat idiopaattinen kystiitti, bakteeri-infektio (harvinainen), syöpäsolut tai -kasvaimet virtsateillä (neoplasia), anatomiset poikkeavuudet, tukokset ja uroliitit eli virtsakiteet tai virtsakivet. FLUTD-oireet ovat yleisin kissan eläinlääkärikäyntien syy (1), joista 60 prosenttia ovat FIC:n aiheuttamia, 20 prosenttia uroliittien aiheuttamia, 15 prosenttia tukoksia ja loput muita syitä. FLUTD erilaisia ilmentymiä ovat:

• Dysuria: kivuliaisuus virtsatessa
• Pollakiuria: kissa virtsailee jatkuvasti pieniä määriä
• Haematuria: virtsassa on pieniä määriä verta
• Periuria: kissa virtsailee muualle kuin omaan hiekka-astiaansa
• Stanguria: kissa ei saa virtsattua kunnolla, virtsaputkessa voi olla tukosta
• Anuria: kissa ei virtsaa lainkaan

FLUTD-oireet ovat yleisiä kissoilla. Tietyt tekijät nostavat riskiä alempien virtsateiden sairauksille:

• Sterilisaatio tai kastraatio
• Ylipaino tai huomattava lihavuus
• Vähäinen liikunta ja vähäiset mahdollisuudet leikkiä tai ”saalistaa”
• Ulkoilumahdollisuuksien puuttuminen
• Stressi kissan elinpiirissä
• Kissan reviirin rajoittaminen
• Pelkän kuivaruoan syöminen ja liian vähäinen nesteen saanti

Idiopaattinen kystiitti, FIC

Kissan idiopaattinen kystiitti on virtsarakon infektio, jossa tulehdukselle ei löydy selkeää ulkoista syytä. Se on niin sanotusti steriili infektio, eli sitä ei aiheuta bakteeri tai virus. Idiopaattisen kystiitin syy saattaa olla epäselvä, mutta useimmiten stressiä pidetään tärkeimpänä tekijänä FIC:n synnyssä. Virtsarakkoa voidaan kutsua kissan ”stressin kohde-elimeksi”, sillä kissan aivoista on suora yhteys virtsarakkoon hermoston kautta. Stressi kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa. Tämä aiheuttaa tiettyjen hormonien määrän nousua kissan elimistössä aiheuttaen perifeeristen hermojen stimulaatiota keskushermoston kautta (2). Hermoston stimulaatio ja epänormaali adrenaliinin ja noradrenaliinin määrä elimistössä, voi aiheuttaa muutoksia virtsarakon epiteelin läpäisevyyteen, tulehdusvälittäjäaineiden erittymistä virtsarakon epiteeliin ja kipua virtsarakkoon. Kipu aiheuttaa edelleen lisää stressiä, jolloin idiopaattisesta kystiitistä saattaa muodostua itseään ruokkiva kierre.

Kun epäillään FIC:ia, tutkitaan kissalta yleensä virtsanäyte bakteerien tai saostumien varalta, ja virtsateitä tutkitaan joko röntgenkuvaamalla tai ultraäänellä. Näin voidaan poissulkea kasvaimet, virtsateiden kiteet tai kivet ja muut syyt virtsaamisongelmiin. FIC:ia sairastavan kissan virtsanäytteessä saattaa olla verta tai tulehdussoluja, mutta ei esimerkiksi bakteereita, jotka selittäisivät tulehdusta. Kissan virtsanäytteessä saattaa olla sakkaa tai kiteitä (niin sanottu kristalluria), mutta kidevirtsaisuus ei ole FIC:n syy, vaan seurausta ylisaturoituneesta virtsasta.

Koska FIC ei ole bakteerin aiheuttama, ei myöskään antibiooteista ole hyötyä FIC:n hoidossa. Idiopaattista kystiittiä sairastava kissa saattaa olla aggressiivinen tai vetäytyvä, ja sen virtsaaminen on tihentynyttä ja kivuliasta. Kissa myös saattaa nuolla vatsaansa tai virtsaputken suuta.

Ylipaino ja sterilisaatio/kastraatio lisäävät FIC:n riskiä. Nämä tekijät vähentävät kissan aktiivisuutta leikkiä ja liikkua. Elimistön rasvakudos tuottaa tulehdusfaktoreita kaikkialle elimistöön, myös virtsarakkoon, jonka takia ylipainoinen kissa tulee pyrkiä laihduttamaan ihannepainoonsa. FIC-oireiden lievittämisessä kipulääke auttaa yleensä tehokkaasti. Kissalle tulee myös aloittaa virtsateiden hyvinvointiin suunniteltu erityisruokavalio, ja ruokaan lisätty tryptofaani aminohappo voi auttaa vähentämään myös kissan kokemaa stressiä. Myös ruoan kautta saadut Omega-3-rasvahapot voivat auttaa vähentämään virtsarakon tulehdusta. Stressiperäisessä FIC:ssä, stressin aiheuttaja pitäisi pyrkiä löytämään ja minimoimaan, ja kissalle pitäisi järjestää mahdollisuus valvottuun ulkoiluun sekä saalistusviettinsä toteuttamiseen (säännöllinen leikittäminen). Kissan riittävästä veden saannista tulee huolehtia, jotta virtsa pysyisi laimeana ja kissa virtsaisi usein, jolloin rakko huuhtoutuu. Myös kissan käyttämiä hiekkalaatikoita tulee pitää puhtaana ja niitä tulee olla riittävän monta talouden kissamäärään nähden.

Bakteerin aiheuttamaa virtsateiden ja -rakon infektiota tavataan eniten ikääntyneillä kissoilla, mutta bakteeritulehdus on koirista poiketen kissoilla yleisesti ottaen varsin harvinainen. Nuorena sairastettu FLUTD lisää alttiutta bakteeri-infektioihin yli kymmenenvuotiailla kissoilla. Idiopaattinen kystiitti on yleisintä nuorilla kissoilla, ja ikääntyneillä kissoilla hyvin harvinainen.

Uroliitit - virtsakiteet ja virtsakivet

Virtsakiteet ja virtsakivet ovat toiseksi yleisin FLUTD-oireiden syy kissoilla. Yleisimpiä virtsakiviä kissoilla ovat joko struviittikivet tai kalsiumoksalaattikivet, mutta myös sekatyyppejä tavataan. Virtsan pH:lla on vaikutusta siihen, mitä kivityyppiä virtsateille saattaa muodostua. Struviittikiteitä alkaa muodostumaan, kun virtsan pH on yli 7 ja kalsiumoksalaattikiviä, kun pH on alle 6. Ideaali virtsan pH on 6.2 – 6.4 sillä tässä pH:ssa kumpaakaan kivityyppiä ei pääse muodostumaan. Krystalluria tarkoittaa pieniä kiteitä virtsassa, joista voi muodostua virtsakiviä.

Useat tekijät vaikuttavat virtsakivien syntyyn. Virtsassa tulee olla materiaalia, joiden ympärille kivet voivat alkaa kiteytymään. Materiaali voi olla esimerkiksi virtsan seassa olevia epiteelisoluja. Kun virtsa sisältää runsaasti saostumismateriaalia, puhutaan ylisaturoituneesta virtsasta. Virtsakiviin liittyy myös virtsarakon tulehdusta, mutta tulehdus voi olla seurausta kivistä, tai kivet voivat olla seurausta tulehduksesta.

Virtsakivien riskiä lisäävät kissan ikä, sukupuoli, ruokavalio, geneettinen alttius, virtsan koostumus ja muut terveydelliset tekijät. Epätäydellinen virtsarakon tyhjentyminen lisää riskiä kiville, samoin kuin liian harva virtsaaminen, jolloin pienet kiteet eivät pääse huuhtoutumaan pois virtsarakosta. Liian vähäinen juominen väkevöittää virtsaa.

Struviittikivet ovat yleisin kissoilla tavattu virtsakivityyppi. Ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista ja magnesiumista. Ne ovat sileitä kiviä, joita voidaan yrittää liuottaa ruokavalion avulla. Struviittikivet alkavat liueta, kun virtsan pH laskee 6.2 – 6.4 välille. Aina liuotus ei kuitenkaan tehoa, jolloin joudutaan turvautua leikkaushoitoon. Liuotukseen käytetään eläinlääkäriltä saatavaa erityisruokavaliota. Jos kissalla on taipumusta struviittikiviin, voidaan erityisruokavaliota myös käyttää ennaltaehkäisevästi, ylläpitäen virtsan optimaalista pH:ta ja virtsateiden hyvinvointia.

Kalsiumoksalaattikivet ovat piikikkäitä ja teräväreunaisia, ja niitä ei voida liuottaa ruokavalion avulla. Kalsiumoksalaattikiviä voidaan yrittää huuhtoa rakosta, tai ne voidaan joutua operoimaan rakosta pois kirurgisesti. Leikkaus voi kasvattaa riskiä uusien kivien synnylle, sillä leikkauskohta tarjoaa kiteytymisalustoja uusille kiville. Tietyt itämaiset kissarodut ovat alttiimpia saamaan kalsiumoksalaattikiviä. Tietyt sairaudet, esimerkiksi hypertyreoosi, voivat muuttaa kissan metaboliaa niin, että oksalaattikiviä alkaa muodostumaan herkemmin. Tämä on kuitenkin sekundaarinen oire toisesta sairaudesta.

Ruokavalio on oleellinen erityisesti struviittikiteissä. Struviittikivien syntyyn altistava tekijä on esimerkiksi vääränlainen ravitsemus, joka edistää kiteiden syntyä. Ruoan korkea fosfori- ja magnesiumpitoisuus altistaa struviittikiteille. Ruoka-aineista erityisesti viljoissa on runsaasti magnesiumia.  Virtsakivet ovat yleisempiä uroskissoilla. Uroksen virtsaputki on naaraskissaa pitempi, ja se kaventuu kohti virtsaputken suuta. Tästä syystä myös virtsaputken tukokset ovat yleisempiä uroskissoilla. Tukokset ovat lähes aina struviittikivien aiheuttamia, hyvin harvoin kalsiumoksalaattikiviä.

Brit VD Struvite

Brit VD Struvite on tarkoitettu tukiruokavalioksi kissan idiopaattisessa kystiitissä, estämään kristalluriaa ja estämään sekä liuottamaan struviittikiteitä- ja kiviä kissan virtsateiltä. Brit VD Struvite-ruoan magnesium-, kalsium- ja fosforipitoisuus on matala, jotta voidaan ennaltaehkäistä virtsan mineraaliylisaturaatiota. Brit VD Struvite-ruokaan lisätty aminohappo metioniini toimii virtsaa happamoittavana aineena auttaen tasapainottamaan virtsan pH:n 6.2 – 6.4 välille. Tämä edistää struviittikiteiden liuottamista, ja estää oksalaattikiteiden muodostumista.

Brit VD Struvite sisältää runsaasti aminohappo L-tryptofaania, joka on mielihyvähormoni serotoniinin, sekä melatoniinin esiaste. Tryptofaani voi auttaa lievittämään kissan stressireaktioita, joita pidetään idiopaattisen kystiitin tärkeimpinä aiheuttajina.

Ruokaan lisätty natrium parantaa nesteenottoa ja edistää virtsan eritystä. Brit VD Struvite-ruokaan on lisätty myös karpaloa, joka paitsi happamoittaa virtsaa, myös estää e. coli-bakteerin kiinnittymistä virtsateiden epiteeliin, ja näin ollen voi auttaa vähentämään bakteerien aiheuttamien virtsatieinfektioiden riskiä. Omega-3-rasvahapot DHA ja EPA voivat auttaa ehkäisemään tulehduksia virtsarakossa.

Brit VD Struvite on gluteeniton ruokavalio ja siihen lisätyt E. Faecium-probiootit edistävät immuunijärjestelmän toimintaa. Ruokaan lisätty L-karnitiini aminohappo on tärkeä rasvojen aineenvaihdunnassa ja lihaskunnon ylläpitämisessä.  Brit VD Struvite-ruoan kanssa ei tule käyttää muita virtsaa happamoittavia aineita, ja se ei sovi kissoille, joilla on krooninen munuaisvika tai sydänsairaus. Kun eläinlääkäri on todennut kissalla struviittikiviä tai -kiteitä tulee ruokaa syöttää kissalle 5 – 12 viikon ajan kivien liuotukseen. Kissan virtsaa tulee analysoida, ja virtsan pH tarkistaa säännöllisesti. Ruokaa ei tule vaihtaa toiseen ilman eläinlääkärin arviota.

1) Veterinary Pet Insurance data, US, 2005
2) Buffington CAT, Chew DJ, Woodworth BE. Feline Interstitial Cystitis. JAVMA 1999; 215 ( 5)9